22. heinäkuuta 2014

102.

Viime ajat
ovat olleet aivan
tajuttoman uuvuttavia.

Päivien aikana
ehdin kokea
kaikki mahdolliset
ja vähän
mahdottomatkin
tunteet.

Olen itkenyt, nauranut,
turhautunut, nauttinut,
vihannut, rakastanut,
masentunut ja
ilahtunut taas.

Pyysin korkeampaa
lääkeannostusta,
ja sairaskertomukseni.

Miksi kaikki on niin raskasta?

2. heinäkuuta 2014

100.

Me saimme uuden asunnon.
Me saimme myös opiskelupaikat
- ihan pian olemme yliopistossa!

Meidän elämä on alkanut
taas maistua ihan elämältä.

Ja ehkä pienesti saatan odottaa,
että toteutat unenpöhnäisen mukalupauksesi
kesänjälkeisistä unelmista.

Samalla kuitenkin saatan Sinut
turhautumisen partaalle.

"Voisitko vielä katsoa onko mulla herätys..?"
"Toi oli jo seitsemäs kerta."
"No mutta jos kuitenkin? Tai sitten mä katson."

Se viisitoista kertaa ei riitä,
heräilen kuitenkin tarkistamaan.

Kädet täytyy myös pestä,
mieluiten vähän liian usein
- ihan vain varmuuden vuoksi.

Ja jostain todella ihmeellisestä syystä
en usko avainten olevan mukana,
vaikka ne kädestäni roikkuvatkin.

Uusi elämä, kaikilta osin.

21. kesäkuuta 2014

99.

Ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa
ahdistaa ahdistaa ahdistaa.

Tai en tiedä.

Jos jalkani olisi kunnossa
///
Jos minulla olisi aikaa
///
Jos en olisi vaan niin huono.

Tekosyitä, naurettavia sellaisia!

Olen säälittävä, saamaton
- miten tämän pukisi sanoiksi?

"Voisin olla toisenlainen."

15. kesäkuuta 2014

98.

Tunnen olevani hieman
tuuliajolla.

Tänään
en jaksanut oikaista
väärinkäsitystä
ajatuksistani.

Tänään
en jaksanut olla ajattelematta
jättäväni väliin
syömisen.

Tänään
on siis kaiken kaikkiaan
ollut melkoisen
ok päivä.

On ihan ok käyttää ruokaan
alle kolme euroa,
ja lopulta skipata sekin
ruokailu.

On ihan ok haluta
nukkua, riehua, katsoa elokuvaa
ja olla muuten vain levoton
samanaikaisesti.

En edes muista, mitä olin sanomassa.