59.

Syksy saapui yhdessä yössä.

Se herätti liikkumaan,
miettimään ja luomaan.

On aika anoa tulevaisuutta
olemaan minulle suopea.

Olethan?

58.

Ahdistaa.

Toistaiseksi erotan unen todesta,
mutta aika ajoin nekin sekaantuvat.

Ihmiset ovat taas alkaneet tuijottaa.

Nyt myöskin hymyilemään pelottavasti
ja mutisemaan itsekseen.

Pelkään, että ne manaavat minut.

Ahdistaa.

57.

"Kyllä mä sun kanssa tahdon olla."

Ja niin elämäni luisui takaisin raiteilleen,
asiat saivat merkityksen, nukahdin lämpöösi
ja ne tärkeimmät palaset loksahtivat paikoilleen.

En tiedä mitä tekisin ilman Sinua.

Kiitos.

56.

Itkua, epätoivoa, raivoa.
EN USKO!

Voisin vetää Tenox-
Opamox-alkoholikoktailin.

Mutta en taida.

"Ei sulla ole koskaan mitään
elämää suurempaa sanottavaa.."

Eikö kuolema ole sitä?

55.

Itkua terapiassa, itkua puhelimessa.

Asiat ei mene putkeen ja
epävarmuus vaan lisääntyy -
en kohta enää jaksa.

Rakastan elämää.